Poika hoiti kuollutta
äitiään
kaksi kuukautta
Mä hoidin kodin ja kävin
töissä kuten aina ennenkin,
annoin äidin levätä
- Tiina Huuskonen
Perjantai-iltana Louhikuja 6:n talonmies
teki järkyttävän löydön; kuudennen
kerroksen asunnosta löytyi pitkään
kuolleena ollut 56-vuotias nainen, jota
naisen vakavasti mieleltään järkkynyt
18-vuotias poika oli hoitanut jo kaksi
kuukautta. Äidillä on vain pieni
flunssa, sanoi poika huoneistoon
tulijoille.
Perjantaina, 16.9. sai Malmin Louhikujalla
sijaitsevan kerrostalon talonmies useita
ilmoituksia talon asukkailta oudosta,
erittäin voimakkaasta hajusta, joka tuntui
tulevan tietystä asunnosta.
Iltapäivän aikana useita kertoja kyseisen
asunnon ovikelloa soitettuaan kenenkään
tulematta avaamaan, talonmies meni asuntoon
yleisavaimilla. Haju huoneistossa oli
kuvottava. Ymmärsin heti makuuhuoneen
sängyllä makaavan naisen olevan kuollut,
mutta poika ei tuntunut tajuavan tilannetta
lainkaan. Hajusta huomautettuani avasi vain
pari ikkunaa, sanoi äitinsä olevan
flunssainen ja jatkoi imurointia.,
kertoi järkyttynyt talonmies. Seuraavana
päivänä kun vainaja oli haettu ja poika
palasi kauppareissultaan, oli
sosiaalivirkailijan haastattelun jälkeen
matka Kellokosken mielisairaalaan edessä.
Eihän kukaan niitä
tuntenut
Poliisin naapurustossa suorittamien
alustavien kyselyjen mukaan eivät äiti ja
poika olleet koskaan tekemisissä kenenkään
kanssa. Työ- sekä kauppareissuilla oli
poikaa nähty päivittäin, äiti ei
liikkunut ulkosalla juuri koskaan. Ihan
harmiton vaikkakin oudolta vaikuttava pari,
mutta eihän niitä kukaan
tuntenutkaan. Myöskään
Keski-Suomessa asuviin sukulaisiin ei ollut
minkäänlaisia kontakteja ollut
pariinkymmeneen vuoteen. Eihän myö
ees tietty, että Liisalla on poeka.
Luultiin, että kun se sinne
hullujenhuoneelle joutu, niin sinne
jää
, kertoi hämmästynyt
lähisukulainen. Pojan entiset opettajat
kertoivat koulun sujuneen ihan kelvollisesti,
joskin kovasti hiljainen ja hieman
eristäytyvähän se oli . Postissa
työskennellen Tapanin työkaverit kertoivat
yrittäneensä kovastikin houkutella tätä
työporukan illanistujaisiin, mutta
Työnsä se kyllä hoiti tunnollisesti, mutta
ei siihen muuta kontaktia saanut.
Olisiko tapahtumat voitu välttää?
Ruumiinavauksessa Liisan kuolinsyyksi
todettiin massiivinen aivoveritulppa.
Sairaushistoriaa taaksepäin tutkittaessa
kuitenkin selvisi, että Liisa oli ollut
mielisairaalassa hoidettavana vuosina
1984-1986, jonka jälkeen hänet oli
kotiutettu sairaseläkepaperien kanssa.
Vielä kuitenkin jonkinasteisten
mielenterveysongelmien kanssa painiskeleva
Liisa eristäytyi niin sukulaisistaan kuin
muistakin ystävistään, ja lyhytaikaisesta
suhteesta raskaaksi tultuaan keskittyi
ainoastaan poikaansa tämän synnyttyä.
Koska perusasiat sujuivat kohtalaisen hyvin,
ei kukaan katsonut perheen tarvitsevan apua.
Kellokosken sairaalan johtava lääkäri
Arvo Hylppönen totesi alustavat psykiatriset
tutkimukset Tapanille suoritettuaan tämän
sairastaneen todennäköisesti lapsesta
saakka vuosi vuodelta pahenevaa masennusta,
joka muuttui psykoosiksi äidin kuoltua.
Niin pitkään jatkuneesta ja näin
syvään psykoosiin johtaneesta masennuksesta
toipuminen tuntuu tällä haavaa täysin
mahdottomalta. Ehkä kuitenkin useamman
vuoden hoitojakson jälkeen pääsemme
Tapaninkin kohdalla avohoitoon. Tänä
päivänä on onneksi niin avohoidossa
olevien potilaiden hoito kuin
kotiutettujenkin mielenterveyspotilaiden
jatkohoito huomattavasti pitemmälle vietyä
kuin vielä Jorman äidin aikana. Tosin
tuntuu uskomattomalta, että tämän päivän
Suomessa voivat asiat päästä näinkin
pitkälle kenenkään puuttumatta
niihin, toteaa Hylppönen.