Vastine
yleisönosaston kirjoitukseen
"Ei hedelmöityshoitoja yksinäisille
naisille."
Leena Salmivuori
Leena Löyttyniemi ottaa
kantaa valmisteilla olevaan
hedelmöityshoitoa koskevaan lakiin (HS
8.9.). Kanta on yksiselitteinen: Yksinäiset
naiset ja naisparit hoidon ulkopuolelle.
Löyttyniemen argumentit alkavat
maailmankaikkeuden laeista yksittäisen
henkilön isättömyyteen. Ottamatta kantaa
lakiehdotukseen haluan kommentoida jotain
Löyttyniemen perusteluita.
Maailmankaikkeus toimii
tiettyjen lainalaisuuksien mukaan, kuten
Löyttyniemi sanoo, mutta maailmankaikkeuden
lait käsitteenä on epätieteellinen,
yksilön maailmankuvaan liittyvä argumentti.
Ihmisen henkinen ja sielullinen kehitys, syyn
ja seurauksen lait ja jossain tapauksessa
reinkaatio ja siihen liittyvä karman laki
kuuluvat maailmankaikkeuden lakeihin ja ne
ovat jokaisen yksilöllinen käsitys
elämäntarkoituksesta. Onko henkilön
subjektiivinen käsitys näistä meitä
ohjaavista voimista riittävä lain
perustaksi? Vai sekoittaako Löyttyniemi
maailmankaikkeuden käsitteen luonnonlakeihin
tai biologisiin lakeihin, jotka molemmat ovat
tieteellisesti todistettavissa olevia
lainalaisuuksia?
Biologinen laki sanoo,
että uusi yksilö syntyy, kun kaksi samaa
(XX) tai kaksi eri (XY) kromosomia liittyy
yhteen kahdesta eri sukupuolta olevasta
henkilöstä. Naisella on itsellään vain
X-kromosomi. Eikä niin montakaan
vuosikymmentä sitten tilanne peli oli
poikki, jos toista X:ää tai toista Y:tä ei
löytynyt tai jompikumpi kromosomipuolisko
oli viallinen. Lapsettomuus oli yhtä kipeä
asia silloin kun nyt, aikakaudesta
riippumatta. Ei naisen tarvitse olla sen
itsekeskeisempi ja egoistisempi
elämäntavoiltaan nykypäivänä kuin
ennenkään halutakseen lasta. Mikäli
tänään lapsettomuuden hoito ja
lisääntymisteknologia suovat apua näille
naisille, onko moraalisesti ja inhimillisesti
katsoen oikein sallia joku avun piiriin ja
joku taas ei. Emmekö me leikikin silloin
Kaikkivaltiasta?
Löyttyniemi on myös
huolissaan siitä, mihin miehiä enää
tarvittaisiin, jos naiset saisivat
keskenään lapsia. Turha huoli. Mies on (?)
luomakunnan kruunu ja kuka nyt kruunustaan
luopuisi. Siihen päivään mennessä kun
hedelmöitys on täyssynteettisesti
toteutettava tapa hankkia lapsia, on varmasti
myös keksitty lait ja asetukset joiden
perusteella juuri miehet päättävät ja
toteuttavat syntyvyyttä. Naisten
valttikortti raskaus ja synnyttäminen on jo
silloin Jokeri.
Löyttyniemi olettaa myös,
että ilman isää syntynyt lapsi kasvaa
ympäristöstä riippumatta eksyneeksi,
isää etsiväksi yksilöksi, mikäli
yksinäisille naisille sallitaan
keinohedelmöityshoitoa. Entä ne tuhannet ja
taas tuhannet lapset, joilla ei ole
perheessä isää avioeron, leskeyden ym.
johdosta? Vaikka he ovat saaneet
kromosomiparinsa ”luonnollista”
tietä, niin takaako se, ettei heistä tule
traumaattisia, isää etsiviä yksilöitä?
Entä kuka on isä? Hänkö, joka vain antaa
puuttuvan kromosomin uudelle yksilölle vai
hän, jolla on tunne- ja huoltosuhde, vaikka
ei ehkä biologista suhdetta lapseen?
Uusi laki edellyttää
pohdintaa ja objektiivista käsittelyä,
moralisointi ja ylitunteellisuus eivät kuulu
siihen.
