Taitolan tusina -verkkolehti Järvenpään työväenopiston Lehtiavustajan kurssi

Mielipide

Etusivu -Mielipide - Uutiset - Kolumnit / Pakinat - Arvostelut - Haastattelut - Runot

     
 

 

Lapsettomuushoidoilla hoidetaan pääasiassa heteropareja

Virpi Tynkkynen

Leena Löytyniemen mielestä hedelmällisyyshoitoja ei pitäisi sallia naispareille
tai yksinäisille naisille (HS 8.9.). Vaikka olenkin Löytyniemen kanssa samaa
mieltä siitä, että erilaisten mielipiteiden esilletulo ennen lopullisen
hedelmällisyyslain voimaan-tuloa on hyödyksi, on mielestäni kuitenkin väärin,
että hedelmällisyyshoidoista puhuttaessa esiin nostetaan helpoiten pienet
marginaaliryhmät. Tosiasiassa suurin osa hoitoa tarvitsevista ovat tavallisia
heteropariskuntia, joita on jo 21 vuoden ajan hoidettu Suomessa ilman
lainsäädäntöä. Lain valmistelu on edellisillä kerroilla kariutunut eettisiin ja
poliittisiin ristiriitoihin ja niin laki on yhä syntymättä.

saada pieni vauva. Lapsettomuushoidoilla syntyneet lapset ovat useimmiten
pariskunnan omista sukusoluista hedelmöitettyä, täysin biologisia jälkeläisiä.
Hoidoista syntyneet lapset elävät yhdessä biologisen isänsä ja äitinsä kanssa.
Lapsettomuushoitoihin ei liity mitään mystiikkaa tai taikaa. Hoidoista
syntyneet lapset eivät ole mitään superihmisiä, joita olisi geenitekniikalla
manipuloitu halutun ulkomuodon tai sukupuolen saamiseksi. Uutiskynnyksen
valitettavan usein ylittää vain muutamat poikkeustapaukset, jotka sitten
leimaavat koko lapsettomuushoitoa ja antavat siitä väärän kuvan. Julkisuudessa
esitetyissä kannanotoissa korostuvat luulot, moraaliset kannanotot ja
mielikuvat sen sijaan, että puhuttaisiin tutkituista tosiasioista
kiihkottomasti.

Tärkeintä lain valmistelussa ja voimaantulossa on ottaa huomioon enemmistön
tilanne, ei ainoastaan muutaman poikkeustapauksen.

     
 

 

Vastine yleisönosaston kirjoitukseen
"Ei hedelmöityshoitoja yksinäisille naisille."

Leena Salmivuori

Leena Löyttyniemi ottaa kantaa valmisteilla olevaan hedelmöityshoitoa koskevaan lakiin (HS 8.9.). Kanta on yksiselitteinen: Yksinäiset naiset ja naisparit hoidon ulkopuolelle. Löyttyniemen argumentit alkavat maailmankaikkeuden laeista yksittäisen henkilön isättömyyteen. Ottamatta kantaa lakiehdotukseen haluan kommentoida jotain Löyttyniemen perusteluita.

Maailmankaikkeus toimii tiettyjen lainalaisuuksien mukaan, kuten Löyttyniemi sanoo, mutta maailmankaikkeuden lait käsitteenä on epätieteellinen, yksilön maailmankuvaan liittyvä argumentti. Ihmisen henkinen ja sielullinen kehitys, syyn ja seurauksen lait ja jossain tapauksessa reinkaatio ja siihen liittyvä karman laki kuuluvat maailmankaikkeuden lakeihin ja ne ovat jokaisen yksilöllinen käsitys elämäntarkoituksesta. Onko henkilön subjektiivinen käsitys näistä meitä ohjaavista voimista riittävä lain perustaksi? Vai sekoittaako Löyttyniemi maailmankaikkeuden käsitteen luonnonlakeihin tai biologisiin lakeihin, jotka molemmat ovat tieteellisesti todistettavissa olevia lainalaisuuksia?

Biologinen laki sanoo, että uusi yksilö syntyy, kun kaksi samaa (XX) tai kaksi eri (XY) kromosomia liittyy yhteen kahdesta eri sukupuolta olevasta henkilöstä. Naisella on itsellään vain X-kromosomi. Eikä niin montakaan vuosikymmentä sitten tilanne peli oli poikki, jos toista X:ää tai toista Y:tä ei löytynyt tai jompikumpi kromosomipuolisko oli viallinen. Lapsettomuus oli yhtä kipeä asia silloin kun nyt, aikakaudesta riippumatta. Ei naisen tarvitse olla sen itsekeskeisempi ja egoistisempi elämäntavoiltaan nykypäivänä kuin ennenkään halutakseen lasta. Mikäli tänään lapsettomuuden hoito ja lisääntymisteknologia suovat apua näille naisille, onko moraalisesti ja inhimillisesti katsoen oikein sallia joku avun piiriin ja joku taas ei. Emmekö me leikikin silloin Kaikkivaltiasta?

Löyttyniemi on myös huolissaan siitä, mihin miehiä enää tarvittaisiin, jos naiset saisivat keskenään lapsia. Turha huoli. Mies on (?) luomakunnan kruunu ja kuka nyt kruunustaan luopuisi. Siihen päivään mennessä kun hedelmöitys on täyssynteettisesti toteutettava tapa hankkia lapsia, on varmasti myös keksitty lait ja asetukset joiden perusteella juuri miehet päättävät ja toteuttavat syntyvyyttä. Naisten valttikortti raskaus ja synnyttäminen on jo silloin Jokeri.

Löyttyniemi olettaa myös, että ilman isää syntynyt lapsi kasvaa ympäristöstä riippumatta eksyneeksi, isää etsiväksi yksilöksi, mikäli yksinäisille naisille sallitaan keinohedelmöityshoitoa. Entä ne tuhannet ja taas tuhannet lapset, joilla ei ole perheessä isää avioeron, leskeyden ym. johdosta? Vaikka he ovat saaneet kromosomiparinsa ”luonnollista” tietä, niin takaako se, ettei heistä tule traumaattisia, isää etsiviä yksilöitä? Entä kuka on isä? Hänkö, joka vain antaa puuttuvan kromosomin uudelle yksilölle vai hän, jolla on tunne- ja huoltosuhde, vaikka ei ehkä biologista suhdetta lapseen?

Uusi laki edellyttää pohdintaa ja objektiivista käsittelyä, moralisointi ja ylitunteellisuus eivät kuulu siihen.

     
 

 

HOLTITTOMIA KOIRANOMISTAJIA ENEMMÄNKIN

Marita Heinonen

Minä koin samantapaisia kauhunhetkiä elo-syyskuun vaihteessa kuin ”pelästynyt
lenkkeilijäkin” (Keski-Uusimaa 4.9.2005).

Olin tulossa koirani kanssa kävelyltä kotiin joskus yhdeksän aikaan illalla,
kun huomasin kahden suuren, tumman koiran jolkottelevan rinnakkain keskellä
tietä. Koirien rotua en hämäryyden ja paniikkiin joutumiseni takia tunnistanut,
mutta aivan samannäköisiä, sulavaliikkeisiä ja kookkaita molemmat joka
tapauksessa olivat.

Koirat etenivät tasatahdissa Lahdentien suunnasta kohti sitä risteystä, jossa
minä koirani kanssa olin. En pystynyt hallitsemaan pelkoani ollenkaan, vaan
lähdin pinkomaan parinsadan metrin päässä olevaa kotiani kohti niin lujaa kuin
vain jaloistani irti sain. Kaiken kukkuraksi oma koirani rupesi juoksuni
innoittamana haukkumaan. Siitä noussut meteli olisi taatusti houkuttanut nämä
vapaana juosseet koirat ottamaan meidät kiinni, jos ne vain sitä olisivat
halunneet. Onnekseni niillä oli kuitenkin jotain muuta mielessään, koska ne
eivät lähteneet peräämme. Joka tapauksessa säikähdin tästä tapauksesta niin
paljon, etten uskaltanut lähteä seuraavana enkä vielä sitäkään seuraavana
päivänä lenkille ollenkaan, koska pelkäsin törmääväni näihin koiriin
uudestaan.

En voi kuolemaksenikaan käsittää, kuka koiranomistaja on niin holtiton, ettei
ymmärrä pitää tällaisia isoja hurttiaan niin tarkasti silmällä, etteivät ne
pääse pihalta tai mahdollisesta tarhastaan karkuteille.

”Sydänjuuriaan myöten pelästynyt koirantaluttaja”
Järvenpää

Sivuston ylläpito