- Leenasta
tuli aikuinen nainen
- Lööpit
on juuri niin tasokkaita kuin lehtiä
päätään pyöritellen ostavat
ihmisetkin!
- Tutkijaa
tutkimassa
- Kehittyvä
turvallisuuskulttuuri vähentää
onnettomuuksia
- Naisyhteisöstä
löytyy voimaa
- Tonttipula
hidastaa rakentamista Järvenpäässä
- Jamppa
vuoden kyläksi
- Peruskallion
varaan on hyvä rakentaa
- Sairaalasta
puutarhaan
- Jouluasetelmien
valmistus alkaa jo syyskuussa
- Haastateltavana: Aimo
Kuoppa-aho
|
| |
LEENASTA TULI
AIKUINEN NAINEN
Teksti ja kuvat: Arja Anttila
Viime torstaina 22.9. juhlittiin
tilastonlaatija Leena Tanskasen
50-vuotissyntymäpäivää. Leena täytti
pyöreitä vuosia virallisesti jo parisen
viikkoa sitten, mutta hän on ollut
tyytyväinen saadessaan juhlia näin
pitkään. Juhliminen alkoi
kotipaikkakunnalla Lohjalla ja nyt juhlia
jatkettiin vielä työpaikalla.
Tilastoryhmän kahvitilaisuudessa Mika piti
ytimekkään juhlapuheen ja halasi
lämpimästi syntymäpäiväsankaria.
Lahjaksi Leena sai korean kukkakimpun ja
kultaisen ranneketjun.
– Kiitokset kaikille muistamisesta,
hehkuttaa Leena.
 |
|
 |
| Leena työn touhussa |
|
Syntymäpäivää juhlittiin
kahden
vadelmakakun voimin Ansarissa |
Talon töissä 30 vuotta
Syntymäpäivien lisäksi Leenalla on
ollut toinenkin merkkipaalu vuoden sisällä.
- Aloitin työt Maatilahallituksessa
reikäkorttilävistäjänä tarkalleen
3.12.1974, muistelee Leena. Hän on ollut
siis jo yli 30 vuotta valtiolla töissä.
Työpiste on ollut aina samassa
pihapiirissä, vaikka talo, huone ja
työnantajan nimi on vaihtunut, kertoo Leena.
Taloon tullessa tilastotiedot vielä
tallennettiin lävistyskoneella
reikäkorteille ja niitä luettiin omalla
lukulaitteellaan.- Lävistykset tarkistettiin
tekemällä työ toiseen kertaan ja
vertailemalla reikäkorttien lävistyksiä
keskenään, joten työssä oltiin todella
huolellisia, toteaa Leena. Tilastotietojen
lisäksi Leena pääsi tallentamaan
lävistyskoneella myös presidentin- ja
eduskuntavaalien äänestystuloksia.
Nykyisin on siirrytty lävistyskoneita
huomattavasti hiljaisempaan tietokoneaikaan.
Leena tallentaa tarvittavia tilastotietoja
tietojärjestelmiin ja vastailee
sikarekisteriilmoituksiin. Sikarekisteri
perustettiin kolme vuotta sitten, ja jokaisen
sianomistajan täytyy ilmoittaa eläintensä
liikkeet rekisteriin. – Esimerkiksi
juuri äsken tänne soitti villisian
omistaja, joka ilmoitti vievänsä emakon
Luomu-Lahti-näyttelyyn. Myös lemmikkisiat,
jotka voivat olla muiden eläinten kanssa
kosketuksissa, täytyy ilmoittaa mahdollisten
tarttuvien sairauksien vuoksi rekisteriin,
kertoo Leena rekisterin sisällöstä.
Karaokekuningatar mesettää
Vapaa-aikanaan Leenan tapaa laulamassa
karaokea Lohjalla Grillituopissa. –
Eniten tulee laulettua Kirkan kappaleita,
arvelee Leena. Musikaalisuus on isältä
perittyä ja kouluaikana Leena lauloi myös
kuorossa.
Toinen harrastus on tullut kuvioihin vasta
tänä vuonna. Leena sai veljeltään
kannettavan tietokoneen lahjaksi ja on
päässyt tutustumaan nettiyhteyden avulla
”mesettämisen” saloihin.
Messenger-viestiohjelman avulla voi
lähettää ympäri maailmaa reaaliajassa
viestejä, kuvaa ja jopa ääntä. –
Alussa yöunet jäivät lyhyiksi, mutta
tilanne on nyt rauhoittunut. Olen tutustunut
kymmeniin uusiin ihmisiin Mesen kautta ja
minua on jo pyydetty Rovaniemellekin, nauraa
villi ja vapaa tilastonlaatija.
| |
|
 |
| |
|
Alkukainouden jälkeen
kakkujen
ympärillä kävi kiivas kuhina |
|
| |
| |
Lööpit on juuri
niin tasokkaita kuin lehtiä päätään
pyöritellen ostavat ihmisetkin!
Teksti:
alfa gråsten
Haastattelijana
on lehden lukija, joka haastattelee alan
ammattilaista, journalisti Samuli Isolaa (34)
. Nyt on journalistin vuoro olla
piinapenkissä.
Aluksi
miten päädyit toimittajaksi?
Niinkuin niin moni muukin tällä alalla -
sattumien kautta. Olin juuri valmistunut
valtsikan maisteriksi ja ajatuksissani
häilyi epämääräisenä virkamiesura.
Sitten sisareni, joka oli jo silloin töissä
Ilta-Sanomissa, pyysi, että kirjoittaisin
lehteen jutun graduni pohjalta. Systeri oli
nähnyt joitain kirjoitelmiani, ja oli kai
sitten sitä mieltä, että niissä voisi
olla potentiaalia. Ensimmäisen julkaistun
jutun jälkeen sain haukut lehden
päätoimittajalta, mutta lehden
kulttuuriosastolta otettiin heti yhteyttä,
että tekisitkö meillekin jotain avustusta.
Siitä se lähti.
Minkälainen
koulutus toimittajaksi?
Ei minkäänlaista. Lukion jälkeen
kävin kansanopiston yhteiskunnallisen linjan
ja sitten menin opiskelemaan Helsingin
yliopistoon sosiologiaa. Päivääkään en
opiskeluaikoinani, enkä sen jälkeenkään,
minkäänlaista tiedotus- tai mediaoppia ole
saanut.
3)
Minkälaisia tavoitteita toimittajana ?
Ne tuntuvat vaihtuvan melkein
päivittäin. Joskus tuntuu ihan hyvältä
olla tässä vain, kun taas joskus mieli
palaa suuriin haasteisiin. Olen kuitenkin
enemmän bernsteinilaista "tärkeintä
on liike" -tyyppiä kuin vahvasti
päämäärätietoista työelämähaukkaa.
Aika näyttää, mitä elämä tuo eteen.
Tärkeintä on, että tekee työtään
silmät avoinna joka suuntaan.
4) Miten koet journalistisen tason ns.
iltapäivä lehdissä ?
Iltapäivälehden toimittajana
muutaman vuoden työskennelleenä sanoisin,
että ne lehdet ovat paljon mainettaan
parempia. Siellä työskentelee alan
ammattilaisia, jotka kirjoittavat hyvin
monenlaisia artikkeleita, uutisia ja
reppareita Mattien ja Mervien rinnalla.
Lööppi- ja kansijulkisuus on juuri niin
tasokasta ja osuvaa kuin näitä lehtiä
päätään pyöritellen ostavat ihmisetkin.
5) Olit aiemmin IS:n toimittaja, miksi
lopetit ja ryhdyit vapaaksi toimittajaksi ?
Päätin viime vuonna, että olen
nähnyt tätä tarpeeksi. Ja oppinut siitä,
mitä opittavissa on. Asiaan liittyi myös
pitkiä määräaikaissopimuksia ja
työsuhteiden ketjutuksia, joissa en halunnut
enää olla mukana. Ja toisaalta, minulla oli
suuri halu nähdä maailmaa jälleen
Sanomatalon ulkopuolella ja tehdä
uudenlaisia juttuja uudenlaisiin lehtiin. Oli
siinä siis mukana ammatillisen kehittymisen
haluakin.
6) Mitä mieltä olet Seiskan, Katson
ym. vastaavanlaisista lehdistä joilla on
aika paljon sellaisia juttuja,joiden faktoja
ei ole tarkistettu, toimittu periaatteella
:oikaistaan seuraavassa numerossa kolmella
rivillä?
Jaa-a. Vaikea sanoa. Hosuva ja faktoja
tarkistamaton journalismi ei palvele
kenenkään etuja - se on selvä. Sille annan
tuomioni. Toisaalta juorulehtien tapa nostaa
ihmisiä kiinnostavia asioita uudella tavalla
esille on tuonut Suomeen myös paljon uusia
mediankuluttajia. Lopuksi sanon, niin kuin
jokainen suomalainen tämän kysymyksen
edessä, että enhän minä niitä lehtiä
tietenkään lue. Minähän olen
kulttuuritoimittaja, heh heh.
7) Toimit kotikaupungissasi
poliittisena vaikuttajana, miten vaikuttaa
toimittajan tehtäviisi, voisitko esimerkiksi
kirjoittaa paikallislehdissä ?
Olen halunnut erottaa selkeästi
nämä kaksi maailmaa toisistaan. Siksi en
katso voivani kirjoittaa paikallislehtiin,
sillä en voisi aina itsekään olla
selvillä ovatko puurot ja vellit menneet
sekaisin. Toisaalta en ole myöskään
uutistoimittaja, joka saattaisi joutua
useammin työssään pohtimaan näitä
kysymyksiä.
8) Mikä on mielestäsi journalistin
tehtävä?
No johan kysymyksen pomppasi. Kai se
ainakin minun osaltani on toimia tunteiden
välittäjänä, tiedon muokkaajana,
ymmärtäjänä, silmien avaajana,
muistelijana, keskustelijana, kuuntelijana ja
tuulien haistelijana.
9) Mikä sinusta tulee isona?
Senkun tietäisi. Toivottavasti
lempeästi itseensä ja maailmaansa
suhtautuva ihminen.
10) Minkä neuvon/neuvoja antaisit
lehtiavustajakurssilla oleville ?
Älä jätä niitä tekstinpätkiäsi
kirjoituspöydän laatikkoon! Lehdet tahtovat
tänä päivänä yhä enemmän erilaisten
avustajien erilaisia tekstejä. Rohkeutta!
Persoonallisuutta teksteihin! Silmät
avoimeksi arkipäiväisten ilmiöiden edessä
- niissä saattaa piillä yllättävän hyvä
jutunjuuri!
____________________________________________________________________
Faktalaatikko
Kuka: Samuli Isola 34v
Ammatti: Vapaa toimittaja
Työskentelee/työskennellyt: mm.
Ilta-Sanomat, Anna, Keski-Uusimaa, Suomen
Kuvalehti, SK Mies, Uutispäivä Demari,
Fitness sekä avustajana tv-ohjelmassa Kaken
pesula.
Koulutus: Valtiotieteiden maisteri
Luttamustoimet: mm. Keravan
kaupunginvaltuutettu, teknisen lautakunnan
puheenjohtaja, Keudan hallituksen jäsen,
Kiertokapulan hallituksen varajäsen.
(Luottamustoimia alkaa olla jo kai
liikaakin, Isolan toteamus)
|
| |
| |
TUTKIJAA TUTKIMASSA
Nina Vitikainen
Mielenkiintoni tutkijan ammattiin on ollut
jo pitkään takaraivossani. Nyt kurssin
ammattihaastatte-lun kautta pääsin
toteuttamaan tämän aivoituksen. Ammatti on
kuitenkin sen verran suuren lukemi-sen
takana, että mitään suuria unelmia en sen
suhteen elätä.
Instituutiona Stakes on myös
mielenkiintoinen, sillä sosiaali- ja
terveyspuolen kehittämistyö on aina
ihmiskuntaa hyödyttävää ja siksi
kannatettavaa. Stakes on siis sosiaali- ja
terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus ja
sijaitsee Helsingin Sörnäisissä. Sen
ydintoimintoja ovat tutkimus, kehittäminen
ja tietovarannot.
Haastattelin sosiaalipolitiikan tutkija
Jouko Karjalaista. Hän on ollut Stakesin
palkkalistoilla vuo-desta 1992.
Määräaikainen projekti muuttui myöhemmin
vakituiseksi työksi. Tutkimustyöhön
tar-vittiin käytännön sosiaalityötä
tehnyt henkilö. Karjalaisella on
käytännön kokemusta mm. lasten-suojelusta,
kriminaalihuollosta ja asunnottomien parissa
hän työskentelee edelleen.
Jouko Karjalainen on kouluttautunut
yliopistossa sosiaalityöntekijäksi.
Tutkijan työhön ei yleensä pääse ilman
akateemista loppututkintoa, vaikka
Karjalaisen väitöskirja odottaakin edelleen
hyllyllä. Sosiaali- ja yhteiskuntatutkijat
ovat yleensä yhteiskuntatieteiden,
hallintotieteiden tai valtiotieteiden
maistereita, lisensiaatteja tai tohtoreita.
Koulutus näihin kestää monia vuosia.
Tutkijan työ edellyttää
pitkäjänteisyyttä, sillä tutkimus
kestää usein vuosia. Valmista ei synny
sane-lemalla, vaikka joskus
sosiaaliministeriö tätä odottaakin.
Sieltä pyydetään tutkimusta ja odotetaan,
että vastaus saapuu paluupostissa.
Verbaalinen kyky on myös tärkeää, sillä
tutkija paitsi kirjoittaa myös joutuu
puhumaan paljon. Ei pelkästään selityksiä
ministeriöön, vaan ihan kokonaisia kirjoja.
Karjalaiselta ja työparilta ilmestyy
lokakuun lopulla seuraava julkaisu, joka
liittyy hänen hankkee-seensa huono-osaisten
osuudesta hyvinvointipolitiikassa.
http://www.stakes.fi/hyvinvointi/hyry/projekti/huono_osaisuusobservatorio.htm
Sosiaalitutkijan ammatissa täytyy olla
myös ns. luovasti hullu. Täytyy kyetä
istumaan asunnottomi-en ruoanjakopaikalla
tarkkailemassa tilannetta ja haastattelemassa
työntekijöitä. Täytyy kyetä ole-maan
paikallaan havainnoimassa usein paikoissa,
minne muuten ei menisi. Ellei satu olemaan
luon-teeltaan utelias ja tunne kutsumusta
tähän työhön. Sitä nimittäin tarvitaan,
sillä vaikka Karjalaisella onkin ns.
virastotyöaika ja kellokortti, ei hänen
työaikansa välttämättä rajoitu sen
sisälle. Tätä työtä tehdään nimittäin
sekä viraston sisätiloissa että
”kentällä”, jolloin kelloon ei
voi tuijottaa. Rutiineja-kin on, vaikka
äkkiseltään voisi kuvitella jokaisen
päivän olevan erilainen. Aamu alkaa
sähköposti-en läpikäymisellä ja
työparin kanssa palaverilla. Hallinnolliset
rutiinit rikkovat myös keskittymistä, jota
tutkijan työssä tarvitaan. Myös
tutkimusryhmän kokoukset ja hanke-esittelyt
ovat säännöllisiä.
Jouko Karjalaisen tutkimuksen alueita ovat
mm. vapaaehtoistyö ja toimeentulotuki.
Yhteistyötä hän tekee muun muassa SPR:n,
Kirkon diakoniatyön ja Työttömien
valtakunnallisen yhdistyksen kanssa.
Stakes on sosiaali- ja terveysministeriön
hallinnonalalla toimiva asiantuntijakeskus,
joka toimii val-tion rahoituksella. Ja kuten
monessa muussakin työssä, raha sanelee.
Jouko Karjalaisen mielestä liiankin paljon
suhteessa vaatimuksiin. Ministeriössä ei
aina ymmärretä tutkimustyön
pitkäjäntei-syyden tärkeyttä, vaan
sielläkin juostaan yhä vain kiihtyvän
työtahdin perässä. Tutkimuksen pitäisi
olla valmista heti, vaikka kohderyhmä ei
vielä ole edes syntynyt. Myös
tutkimusrahoitus menee nopean tuloksen luo.
Lisäksi tutkimukset jäävät kesken ikään
kuin huonosti kypsennetty ruoka, joka sitten
hotkimisen jälkeen aiheuttaa vatsanpuruja.
Palkkaus alalla on ihan kohdallaan, vaikka
jokainen on aina sitä mieltä, että
enemmänkin voisi tie-nata. Yliopistolla
tutkija- opettajana toimivan professorin
loppupalkka on lähes kolminkertainen
aloittelevan assistentin palkkaan verrattuna.
Alan tulevaisuusnäkymiä Karjalainen
kauhistelee. Tutkijan ammatti on uhanalainen
laji. Hankkeet ovat nopeampia kuin
vuosikausien tutkimukset. Hän pahoitteleekin
sitä, että yliopistot tuottavat liikaa
työttömiä tohtoreita. Lisäksi vuosia
yliopistossa opiskelleet tohtorit eivät
yleensä omaa min-käänlaista kokemusta
kentältä, joka on monasti koko homman ydin.
Stakes ja yliopistot myös pal-lottelevat
tutkimustyöllä. Tutkimustyön resursseihin
ja taloudellisiin liittyvä ongelma ei ihan
kokonaan minulle auennut, sillä
kokonaisuuden ymmärtämiseksi pitäisi olla
enemmän taustatietoa eri tutkimustahojen
toiminnasta. Joka tapauksessa Karjalainen oli
sitä mieltä, että jossain vaiheessa ollaan
tilanteessa, jossa varas-toon haudattu
tutkijan ammatti joudutaan jälleen ottamaan
käyttöön, sulattamaan uudelleen
jääkau-den jäljiltä. Jos Jouko
Karjalainen ei olisi hakeutunut tälle
alalle, vaihtoehtoisesti hänestä olisi
tullut toimittaja, sillä hän on pitänyt
kirjoittamisesta pienestä pitäen. Nykyisen
työn hyvänä puolena Karjalainen pi-tää
sitä, että työssä voi toteuttaa
itseään, saa kirjoittaa ja kokea
tekevänsä hyvää työtä heikoimpien
puolesta. Hän pitää ammattiaan
kutsumuksena.
|
|
KEHITTYVÄ TURVALLISUUSKULTTUURI VÄHENTÄÄ
ONNETTOMUUKSIA
Teksti ja kuva: Virpi Tynkkynen
Kuten
viime Roclaten lehdessä Kimmo Kopakkala
kirjoittikin, Roclan pelastussuunnitelma on
päivitetty vastamaan nykyasetuksia. Toisin
sanoen on tehty yhteenveto siitä, miten
kiinteistössä toimivat ihmiset voivat
varautua ehkäisemään onnettomuuksia ja
miten he toimivat onnettomuuden
alkuvaiheessa.
On
nimetty 10 Roclan turvallisuuden
yhteyshenkilöä, joiden tehtävänä on
osata koordinoida ensipelastusta omalla
vastuualueellaan, antaa poistumiskehotuksia
ja osoittaa kokoontumispaikat.
Päävastuullisena meidän roclalaisten
turvallisuudesta ovat Kimmo Kopakkala
suojelujohtajana ja hänen apunaan toimivat Anssi
Haataja, apulaissuojelujohtajana,
sekä Pekka Mähönen, Raimo Mikkonen,
Raimo Hirsimäki, Jani Rathgeber, Ari-Pekka
Pönkkä, vartija, Anne Petäjä, Jari
Peltonen ja Petri Lehtonen.
Nämä koulutettiin 20.9. tähän
vastuulliseen toimeen. ”Nämä henkilöt
toimivat jo entuudestaan keskeisissä
tehtävissä esim. työnjohtajina ja he
tietävät, kuka on paikalla ja kuka ei, jos
jouduttaisin äkkiä evakuoimaan tila”
Kimmo kertoi.
”Kehittyvä
turvallisuuskulttuuri vähentää
onnettomuuksia” tuore suojelujohtaja
lainasi koulutuksen iskulausetta. Valituille
opetettiin tulipalon vaarallisuus,
oikeanlainen poistuminen hätätilanteessa,
Roclalle räätälöidyn ohjeen käyttöä
turvallisuuden apuvälineenä sekä sovittiin
jatkotoimet turvallisuuskulttuurin
kehittämiseen.
 |
Kimmo
totesi myös, että maalaamot on
varustettu automaattisella
palohälytyslaitteilla ja
hiilidioksidi-sammutusjärjestelmällä.
Muualla tehtaalla ja toimistoissa
mahdolliset palonalut ovat
meidän oman huomion varassa.
Kaikkialla on tilojen yhteydessä
alkusammutuskalustot, jotka
löytyvät merkityistä paikoista
ja ovat esteettömästi
saavutettavissa. ”Savu
tappaa” kertoi Kimmo ja
jatkoi: ”Esimerkkinä
kerrottakoon, että jos noin 29 m
huoneessa palaa 1 kg puuta eli n.
10 cm suikale työpöytää,
syntyvä savumäärä tappaa
kaikki huoneessa olevat ihmiset.
”
”Palokunnan
kanssa on sovittu, että he ovat
paikalla 10 min sisällä
hälytyksestä. Sinä aikana
jokainen meistä on velvollinen
itse aloittamaan alkusammutuksen,
jos se on turvallista.
Pääsääntönä aina on, että
ensin pelastetaan ja sitten vasta
sammutetaan” Kimmo
muistutti.
|
| Suojelujohtaja Kimmo
Kopakkala |
|
Kaikissa
rakennuksissa, joissa säännöllisesti
oleskelee yli 30 henkilöä, pitää löytyä
pommisuoja. Roclalla on henkilömäärän
vaatimat kaksi pommisuojaa: toinen löytyy
Anssi Haatajan alapuolelta eli C-hallin
pukuhuoneessa ja toinen sijaitsee Robon
hallissa myöskin alakerrassa. Pommisuojan
varustus on laissa määrätty ja se saa olla
normaalisti muussa käytössä. Se on saatava
pommisuojakäyttöön 24 h sisällä. Minua
tietenkin rupesi kiinnostamaan, josko Kimmon
kotoa löytyy pommisuoja ja tokkopa ketään
hämmästyttää, kun hän kertoi asuvansa
niin uudessa taloyhtiössä, että sielläkin
on pommisuoja. Entäs teillä?
Lopuksi
Kimmo kertoi, että koko Roclassa
järjestetään tammikuun 19. päivä
poistumisharjoitus klo 9.00-10.30 välisenä
aikana. Tähän tulee kaikkien osallistua;
oman väen, aliurakoitsijoiden ja vieraiden.
Silloin testataan myös kokoontumispaikat,
joita löytyy kolme. Tämä kuuluu osana
sovittuihin jatkotoimiin
turvallisuuskulttuurin kehittämiseksi.
”Eli nyt työ vasta alkaa” päätti
Kimmo haastattelun.
|
|
Naisyhteisöstä
löytyy voimaa
Teksti ja kuvat: Marita Heinonen
Vantaalla,
Tikkurilan juna-asemaa vastapäätä
sijaitsevan Tonttulan nuorisotalon
alakerrassa harjoittaa toimintaansa yhdistys
nimeltään Vantaan Nicehearts ry.
Yhdistys perustettiin vuonna 2001 ja sen
periaatteena on kannustaa naisia ja
tyttöjä omaehtoiseen toimintaan ja omien
kiinnostustensa ja taitojensa
löytämiseen. Myös samanarvoisuuden
edistäminen, rasismin torjuminen ja
monikulttuurisen toiminnan tuottaminen
kuuluvat yhdistyksen päätavoitteisiin.
 |
|
 |
|
Thy ja Phuong
valmistavat vietnamilaista
ateriaa nimeltään Hu Tieu Xao
|
|
Hu Tieu Xaon
raaka-aineita |
Vaikka
yhdistys on vielä nuori, on se silti saanut
jo melkoisesti aikaan.
Kerhotoiminta on vireää ja osaavaa. Tätä
todistaa muun muassa Cheerleader-
ryhmän äskettäinen esiintyminen
MM-kisailijoille ja kesäkuussa pidetyn
animaatiokurssin animaatio ”Möhkön
suuri etsintä”, joka pääsi mukaan
Minun
elokuvani -tapahtumaan Hämeenlinnaan.
Edellä mainittujen kerhojen lisäksi
Vantaan Nicehearts ry pyörittää ompelu-,
kädentaidot-, tietotekniikka- ja
pelikerhoa. Avointen ovien periaatteella
toimivassa tyttötilassa taas
puuhastellaan maanantaisin ja tiistaisin
kaikenlaista, tai sitten ihan vain
oleillaan ja jutellaan kahvin ja
pikkupurtavan äärellä.
Kahtena vuotena Vantaan Nicehearts ry on
myös osallistunut Lontoossa ja
Saksassa järjestettyihin EU Nuoriso-ohjelman
kulttuurimatkatapaamisiin sekä
toteuttanut seksuaalikasvatushanketta
yhteistyössä Laurea ammattikorkeakoulun
terveysalan opiskelijoiden kanssa kolmella
vantaalaisella koululla.
Vantaan Nicehearts ry:llä on meneillään
myös kaksi projektia. Kristal-
projekti, joka on EU-sosiaalirahaston tukema
Allianssin Avot-hanke ja Projekti
Nicehearts , jota rahoittaa
raha-automaattiyhdistys.
Kun Projekti Nicehearts sai vuonna 2003
raha-automaattiyhdistyksen
rahoituksen, aiheutti se ison eteenpäin
nytkähdyksen yhdistyksen toiminnalle.
Yhdistys aloitti silloin naisten kanssa
tehtävän työn.
- Projektin kautta yhdistykseen mukaan on
tullut uusia ihmisiä, enemmän eri
kulttuureista olevia naisia ja enemmän
erilaista osaamista ja tietotaitoa,
iloitsee Projekti Niceheartsin puuhanainen ja
projektijohtaja Hannele Lilja.
- Olemme esimerkiksi rakentaneet
projektilaisten kanssa harrastepajan, jossa
voi
maksutta ja vapaasti ommella, askarrella ja
käyttää internetyhteyksillä
varustettuja tietokoneita. Yhdessä tekemisen
kautta eri kulttuureista olevien
naisten ja tyttöjen välille on syntynyt
luonnollisella tavalla
ystävyyssuhteita. Tämä on tuonut mukanaan
suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä
erilaisuutta kohtaan. Projekti on myös
tukenut naisia, jotka ovat jääneet
jostain syystä työelämän ulkopuolelle.
- Tämä onkin ollut Projekti Niceheartsin
päätehtävä, kiteyttää
projektijohtaja Hannele Lilja ja selittää
edelleen, että Nicehearts ry:n
Kristal-Projekti toimii samoilla
periaatteilla ja tavoitteilla kuin Projekti
Niceheartskin, mutta kohderyhmänä ovat
nuoremmat, 16-25-vuotiaat tytöt ja
nuoret naiset, jotka ovat jääneet jostain
syystä koulutuksen ja työelämän
ulkopuolelle.
Hannele Lilja kertoo myös, että projektin
aikana rakennettu harrastepaja on
tarjonnut harjoittelupaikan tai
työelämään tutustumispaikan useille
vaikeasti
työllistyville maahanmuuttajanaisille. -
Kokoonnumme harrastepajalla
maanantaista torstaihin ja teemme ainakin
kahdesti viikossa yhteisen aterian.
Jokainen, joka haluaa osallistua ruokailuun,
laittaa kaksi euroa yhteiseen
kukkaroon, johon kertynyt summa riittää
ruokaan ja pitää meidät vielä aamu- ja
iltapäiväkahveissa ja teessäkin.
 |
|
 |
|
Harrastepajalla tehdään
käsitöitä sekä
myytäväksi että omaksi iloksi
|
|
Hannele Lilja (tuolilla
seisomassa) ja
vietnamilainen Man (vas. vieressä)
somistavat ikkunaa |
Näillä
näkymin sekä Kristal-projekti että
Projekti Nicehearts toimivat
viimeistä syksyään, jollei jatkorahoitusta
uudelle toimikaudelle saada
järjestymään. Kristal-projektille
etsitään parhaillaan uutta rahoittajaa ja
jollei sitä löydy, projekti päättyy
vuoden lopussa. Projekti Nicehearts taas
odottaa päätöstä
raha-automaattiyhdistykseltä hakemastaan
uudesta
rahoitusavustuksesta.
- Tähänastisen toimintamme lisäksi
RAY:lle vireillä olevan
rahoitushakemuksemme kantavana ideana on
työelämän ulkopuolelle jääneiden
naisten työllistäminen, Hannele Lilja
kertoo ja huomauttaa lopuksi, että vaikka
Vantaan Nicehearts ry onkin edelleen pieni,
suurelta osin vapaaehtoisvoimin ja
muutenkin pienin voimavaroin eteenpäin
menevä yhdistys, niin yhdistyksessä
toivotaan, että jonain päivänä Vantaalla
olisi oma monikulttuurinen ja
yhteisöllisyyttä tukeva naisten ja
tyttöjen talo, jossa yhdistyksen toiminta
voisi edelleen laajentua ja kehittyä, ja
jossa kaikenikäisten naisten ja
tyttöjen olisi hyvä olla ja harrastaa.
|
|
Tonttipula hidastaa rakentamista
Järvenpäässä
Katja Mälkki
Ihmiset haluaisivat ostaa enemmän
tontteja, kiinteistönvälittäjät
haluaisivat
myydä enemmän tontteja, pankit haluaisivat
antaa enemmän lainoja, kaupunki
haluasi enemmän maata tonttimaaksi,
tontinomistajat odottavat tulevaisuudessa
nettoavansa vieläkin enemmän tonteistaan.
Tässä tämän päivän muna-vai-kana –
tilanne tonttiasioissa Järvenpäässä.
Muuttoliike jatkuu pääkaupunkiseudulla ja
ihmisvirta suuntautuu Helsingistä,
Vantaalta ja Espoosta edullisempien hintojen
perässä jo radanvarsikaupunkeihin
kuten Keravalle ja Järvenpäähän.
Edulliset korot kannustavat ihmisiä
asuntokauppoihin ja asuntojen hinnat ovat
huippulukemissa. Myös tonttikauppa
kävisi kuumana, jos olisi mistä käydä
kauppaa. Järvenpäässä on laskentatavasta
riippuen 200-400 rakentamatonta yksityisten
omistamaa omakotitonttia, mutta
myyntiin tulevien tonttien määrä on vain
kymmenissä kappaleissa vuositasolla. ”
Kyllä keskeiset paikat on haravoitu jo
tiheään, mutta omistajilla ei ole
tarvetta myydä omakotitontteja vaan halutaan
pitää isompi tontti itsellä sen
aikaa kun tontilla asutaan, sillä se on
arvokas nyt ja 5-10 vuoden päästä,
koska kysynnän laskua ei ole
tonttimarkkinoilla näköpiirissä”,
sanoo OP-
kiinteistökeskuksen toimitusjohtaja Erkki
Rossi.
Kaupungilla tulevaisuudessa pulaa
tonteista
Järvenpään kaupungin maapoliittisen
periaateohjelman mukaan kunnan pitäisi
pystyä luovuttamaan 50-60 omakotitonttia
vuodessa asukkailleen rakennettavaksi.
Kaupungingeodeetti Raimo Tuiskun mukaan
tähän ei kuitenkaan olla päästy, vaan
määrä on jäänyt noin kolmeenkymmeneen
vuositasolla. Jatkossa määrä voi pudota
entisestään, sillä kaupunki ei tällä
hetkellä omista tarvittavia maita.
Kaupunki neuvottelee koko ajan maanomistajien
kanssa uusien alueiden
ostamisesta, jotta isompia kokonaisuuksia
voidaan kerralla kaavoittaa
asumiselle. Muutamia hajatontteja kaupungilla
on olemassa, mutta niistä saattaa
puuttua kunnallistekniikka tai niitä
säästetään erityistarpeisiin kuten
esimerkiksi maanvaihto-objekteiksi tai
erityisperusteella myytäviksi tonteiksi.
Kaupunki ostaa maanomistajilta
”raakamaata” ja kaavoittaa maat
vasta sen
jälkeen, jotta kaupunki saa kaavoitushyödyn
eli paremman hinnan, sillä kaupunki
joutuu käyttämään varojaan
kunnallistekniikan rakentamiseen. Kaupunki
haluaa,
että tontit ovat rakennuskelpoisia
myyntihetkellä ja siksi kunnallistekniikan
on oltava ensin valmis. Jos kauppoja ei tunnu
neuvotteluista huolimatta
syntyvän, voi kaupunki viimeisenä keinona
käyttää pakkolunastusta, mutta se on
poliittisesti vaikeaa.
Sijainti ratkaisee
Tonttien koot ovat yleensä sekä kaupungilla
että yksityisillä vähän alle 1000m2
ja tontin tehokkuusluvusta riippuen tontille
voi rakentaa n. 200-250 neliön
talon. Sen pienemmillä tonteilla ei ole
kovin paljon kysyntää, eikä vastaavasti
kovin paljon suuremmillakaan. ”Pienissä
tonteissa pihakin jää pieneksi ja
suurissa tonteissa ihmiset eivät ole
valmiita maksamaan lisähintaa suuremmasta
koosta, jos tarve on vain 200-neliöiselle
talolle”, sanoo Erkki Rossi. Tärkein
ostokriteeri Rossin mukaan onkin tontin
sijainti. Siihen myös hinnat
perustuvat, eivät niinkään
neliömääriin. Järvenpään tonttien
hinnat liikkuvat
60000-100000 eurossa yksityisillä
markkinoilla. Viimeisimmässä
tarjouskilpailussa kaupungin tontteja
ostettiin 32000-65000 eurolla, kun
tonttien koot vaihtelivat 600-1221m2.
”Hintataso on noussut yli 10%
Uudellamaalla viime vuodesta” toteaa
Raimo Tuisku. Kaupungin tonttien hinnat
seuraavat markkinakehitystä ja
tarjouskilpailussa hinnat kohoavat
vähimmäismyyntihinnasta. Korkeammat hinnat
vaikuttavat myös yksityisten
tonttien hintojen kohoamiseen. On
kaupunginhallituksen päätettävissä,
halutaanko tarjouskilpailumallia jatkaa vai
määrätäänkö tonteille kiinteä
hinta, jolloin ostajat määräytyisivät
esim. pisteytyksen tai arvonnan
perusteella. Järvenpääläiset ja
Järvenpäässä työssä käyvät ovat
kuitenkin aina
olleet etusijalla.
Tulevaisuus vakaa mutta ennustamaton
Sekä Raimo Tuisku että Erkki Rossi uskovat
tulevan, rakentamattomien tonttien
kiinteistöveron korotuksen vaikuttavan vain
vähän tonttikauppoihin, sillä
kyseessä on vain 1-3 prosentin korotus.
Keski-Uudenmaan Osuuspankin
konttorinjohtaja Liisa Taipale on samoilla
linjoilla Erkki Rossin kanssa siitä
ettei asuntokauppa ole ylikuumentunut, vaikka
hinnat ovat huippulukemissa.
Tilanne on nyt erilainen kuin 1990-luvun
kuumina vuosina, sillä maailma on
muuttunut. Suomi kuuluu EU:hun ja koko
maailman tilanne vaikuttaa myös Suomeen
ja Järvenpäähän. Se tekee pitkän ajan
ennustamisesta vaikeaa, sillä ei voi
tietää mitä maailmalla tulee tapahtumaan.
He kummatkin kuitenkin uskovat, että
ainakin lähitulevaisuudessa korkotilanne on
vakaa.
Mutta mitä tehdään 20-30 vuoden kuluttua,
kun kaupungin kaikki maat on
hyötykäytössä? Onko silloin siirrytty
yhdistettyihin suurkuntiin, jolloin
Jokela tai Pornainen olisivat myös uusia
houkuttelevia Kuuma-kunnan
asuinalueita. Se jää nähtäväksi.
***********************************
Tietolaatikot leipätekstin viereen:
***********************************
Fakta:
Viime aikoina on harhaanjohtavasti puhuttu
”hyvien veronmaksajien tonteista”,
mutta kaupungingeodeetti Raimo Tuisku korjaa,
että ne ovat erityisperusteisia
tontteja. ”Nämä Kinnarissa sijaitsevat
kymmenkunta tonttia on tarkoitettu
esimerkiksi maanvaihto-objekteksi,
menestyneelle urheilijalle tai suurelle
yritysjohtajalle, joka tuo yrityksensä
kaupunkiin ja haluaa itsekin asua
täällä. Kaupunginjohtaja suosittelee
kyseisiä henkilöitä
kaupunginhallitukselle, joka päättää
tonttien myymisestä. Tonteissa ei ole
hintaetua eli ne myydään käypään
hintaan”, selventää Tuisku.
Vinkkejä tontin hankkijalle:
Lainaa miettiessäsi, laita muutaman
kuukauden ajan ylös kulusi ja laske menojen
ja tulojen erotus, jotta tiedät
lainanmaksukykysi. Näiden tietojen kanssa on
helpompaa mennä pankkiin neuvottelemaan
lainasta. Asuntokaupoissa valtio takaa
85% lainasta, mutta jos ostat ensin pelkän
tontin, valtio ei takaa sen lainaa.
Kiertele katselemassa tyhjiä tontteja ja
kysy lisätietoja omistajasta kaupungin
teknisen toimen palvelupisteestä.
Vaihtoehtoisesti tee toimeksianto
kiinteistönvälittäjälle, joka etsii
tontin puolestasi. Voit käydä myös
kaupungin nettisivuilla katsomassa, milloin
seuraavat kaupungin tontit tulevat
myyntiin.
|
| |
Jamppa
vuoden kyläksi
Heikki Riihimäki
Järvenpään Jamppa valittiin jokin
aika sitten vuoden kyläksi ja julkistamista
on seurannut paljon erillaisia tapahtumia,
kuten Jamppapäivä ja kakkukahvit
Ainontuvalla.
Haastattelin Jampan paikallisia asukkaita ja
kyselin mitä mieltä he ovat Jampasta.
Siiri Åberg, joka on asunut Jampassa 10
vuotta, sanoo:
"Jamppa on mielestäni muuten viihtyisä
kylä, paitsi häiriköt ja ympäristön
siisteyspuoli huolestuttaa." Åberg
lisää, että roska-astiat ovat täynnä
muuta tavaraa ja roinaa kuin mitä sinne
kuuluisi. Järvenpään kaupunki voisi olla
huolellisempi siivouksessa.
”Peruspalveluita, kuten kauppoja
pitäisi lisätä. Ravintoloita ei missään
tapauksessa enempää”, sanoo Åberg.
Eräs äiti, joka työntelee lastenrattaita,
sanoo: "Yksi lysti, ei se tästä tee
sen viihtyisämpää asuinaluetta, kuin mitä
on.” Hän viittaa penkillä rivissä
istuvia naisia ja miehiä.
”Tuossa on yksi esimerkki
välinpitämättömyydestä”, korostaa
äiti. Lisäksi hän kertoo, että poliisia
täällä ei näy kuin silloin, kun tapellaan
tai häiriköidään. Eräs mies kävelee
ohi, kohauttaa olkapäitään ja sanoo:
"Samapa tuo, vuoden kylä tai ei."
Joten tällaista täältä Jampasta 3.10 2005
|
| |
Sairaalasta
puutarhaan
Soila Jalava
Sirpa Saarinen, kohta 60 -vuotias
sairaanhoitaja, on ollut Töölön
sairaalassa kolmisenkymmentä vuotta
töissä. Nyt edessä on eläkepäivät ja
niitä Sirpa odottaakin jo innolla. Hän on
toiminut sairaanhoitajana vuodesta
1977 lähtien, kaikki virat ovat olleet
Töölössä.
- Tämä paikka oli minulle aikoinaan
tietoinen valinta. Olen viihtynyt täällä
erittäin hyvin. Tein keikkahommia silloin,
kun hoidin syöpää sairastavaa
äitiäni kotona. Muuten olen ollut täällä
Töölössä, Sirpa kertoo.
Eläkkeelle lähtö lähestyy kovaa vauhtia,
sillä Sirpa tekee viimeisen
päivänsä viikon päästä.
Päälimmäisinä tunteina hän kertoo olevan
ilo ja
helpotus siitä, että on selvinnyt näistä
vuosista terveenä ja että työt ovat
nyt vihdoin takana. Tietysti haikeitakin
hetkiä on tulossa, onhan se selvää
sanomattakin. Tuttu työ ja työkaverit
jäävät taakse.
- Olen tehnyt kaikkeni. Siitä olen hyvin
tyytyväinen. Toki jään kaipaamaan
meidän ihanaa työympäristöä, mutta
edessä on uusi elämä, kokenut
sairaanhoitaja miettii.
Ensimmäisen eläkepäivänsä Sirpa oli
suunnitellut rauhalliseksi ja
kiireettömäksi, mutta suunnitelmiin tuli
muutos, kun hänen aviomiehensä
ilmoitti muuttoauton saapuvan läksiäisten
jälkeisenä päivänä. Ensimmäinen
päivä kuluukin siis pakkaamiseen, eli
kiirettä kuulemma pitää.
- Inhoan niitä eläkeläisiä, jotka
valittavat kiireestä. Lupasin itselleni
etten valittaisi, mutta äsken se sitten
lipsahti, Sirpa nauraa.
Muuten hänen eläkepäivänsä kuluvat
puutarhan hoitamiseen ja erilaisiin
töihin, joita voi kiireettä tehdä. Edessä
on täysin erilainen elämä, jossa
ei ole mitään pakko tehdä ja kaiken mitä
tekee, voi tehdä silloin kuin itse
haluaa.
- Vanhetessa sitä huomaa, että tarvitsee
enemmän aikaa kaikkeen, koska tulee
hitaammaksi. Siksi haluan olla sellainen
kiireetön eläkeläinen.
Tämä viimeinen vuosi on ollut Sirpalle
erittäin hyvä. Hän on voinut tehdä
miellyttäviä töitä hyvässä
työyhteisössä. Hän on yrittänyt
tyhjentää päätään
turhilta tiedoilta. Pitkä ura
sairaanhoitajana on kohta lopussaan ja Sirpan
työt Töölön sairaalassa ohi. Eniten hän
jää kaipaamaan työkavereitaan ja
sitä ilmapiiriä, joka on hänen osastollaan
ollut. Koko uraltaan Sirpalle
on jäänyt vain hyviä muistoja.
- Joskus on tietysti ollut hetkiä, jolloin
olen ajatellut, että nyt tämä saa
loppua, hän muistelee.
Työkavereilleen Sirpa aikoo jättää
ohjeeksi "olkaa ihmisiksi
ihmisille".
- Sen aion kirjoittaa muistitaululle oikein
isolla!
.
|
| |
PERUSKALLION VARAAN ON HYVÄ
RAKENTAA
Leena Salmivuori
Tuusulan Hakalantiellä seisoo mäntyjen
keskellä upouusi , vaalea puutalo.
Talon isäntä Juho Saloheimo,3o, on
suunnitellut ja rakentanut talonsa itse -
alusta loppuun.
- Tein kaiken, minkä pystyin ensimmäisistä
pohjapiirustuksista v. -96
aina WC-paperitelineeseen v. -05.
Rankka ratkaisu! Ei ihme,että Suomen n.15
000kappaleen vuosivauhtia
nousevista omakotitaloista 70%:a on
valmistalomallistosta omiin tarpeisiin
sovellettuja rakennuksia, jotka
talotoimittaja kuljettaa ja pystyttää
asiakkaan tontille. Loput 30% ovat
ns.paikallaan pystytettyjä,
ammattirakentajien tekemiä taloja, joiden
perustukset ja rakenteet tehdään
paikan päällä.
Talo mallia a`la Saloheimo ei istu
mihinkään näistä tilastoista.
- Olen ammatiltani autonasentaja. Kavereiden
rakennuksilla olen tehnyt
ja kesämökkiprojektin isän kanssa
nuorempana; ei kai mua oikein
ammattilaiseksi voi sanoa. Mutta ei mun
suunnitelmiin sopineet
valmistalomuodit eikä standardit. Halusin
ihan oman! Mulla oli selvä visio
ja tahto toteuttaa se.Ei se helpoin tie ole,
mutta en pelännyt haastetta.
Mitä sitten, jos tekee väärin. Aina voi
purkaa ja aloittaa alusta. Ei
epäonnistuminen ole uhka, mutta jos sitä
pelkää, niinnparempi laittaa
rukkaset naulaan jo ennen aloittamista.
Luvanvaraiset työt, kuten peruskallion
räjäyttäminen oli teetettävä
ammattimiehellä ja peruskallion
räjäytyksestä kahden vuoden kuluttua
rakennus oli valmis. Sen sijaan henkisen
peruskallion räjäytykseen kului
vuoden jos toisenkin dynamiitit.
- Ostin tontin kun olin 21. Silloin täällä
elelivät vielä talon
seinälaudoitukset ikihonkina ja pieni
vihreä mummonmökki omenapuineen.
Peruskorjasin mökkiä, mutta pääasiassa
kai tuli notkuttua Esson yökahvilassa
kavereiden kanssa. Mimmit ja mopot ne silloin
kiinnosti. Tein töitä ja
reissasin maailmaa, sellasta tavallista
nuoren miehen elämää.
Reissussa rähjääntyi, jos kyllä
kasvoikin. Hukkaan heitetyiltä
tuntuvat vuodet opettivat huomaamatta
tuntemaan omat vahvuudet ja rajat,
luottamus itseen ja elämään
testattiinuseammankin kerran. Matkan varrelta
löytyi mukaan myös nykyinen avovaimo ja
sitten vakituinen työpaikka
Finnairilta. Asetuttiin ympärivuotisiksi
mummonmökkiläisiksi. Elämä seestyi.
Perheen perustaminen mielessä?
- Ei, vastaa Juho Saloheimo tiukasti, mutta
hetken emmittyään jatkaa:"
Tai siis kyllä, mutta suoranaista vaikutusta
rakennuspäätökseen sillä ei
ollut." Mikä sitten sai miehen
aloittamaan näinkin laajan työn yksin?
- Haaste!Se oikea aika on intuitiivinen
tunne. Mä olin kasvanut 8
vuotta elämää, mutta mikä oikeastaan olin
miehiäni? Missä kulkevat miehen
rajat? mikä on miehen mitta? Haaste omalle
miehuudelle - sitä se oli!
Itseluottamus, luotto elämään,usko omiin
kykyihin - kestävtkö arvot? Kun
tekee omin käsin, on myös saavuttanut
jotainitse - oman itsensä!
Tahtoa, voimaa, rautaa - miehen mitat, miehen
tie. Niitä tarvittiin.
Ensimäisen rajan pystytti heti
rakennuspiirtäjä, joka ei hyväksynyt
talon pohjapiirustusta. Keittiö oli liian
pitkä, makuuhuoneet eivät sopineet
standardimittoihin.
-Meinasin joutua tukkauottasille. Halusin
avaran tilan, johon
keittiö kuului osanailman ovia ja selviä
seiniä. Keittiön on pakko olla
silloin 9 m pitkä, koska kodinkoneet, kaapit
ja työtasot sijoitetaan
yhdelle seinälle. Yhteys, samassa tilassa
oleminen on mulle tärkeää, samoin
luonto. Ei ole merkitystäantavatko huoneen
suurimmat ikkunat pohjoiseen, jos
maisemat ovat parhaat sillä suunnalla.. Ei
väliä, jos mittamalleissa
sanotaan jotain muuta. Meidän talo meidän
tarpeisiin tämä on!
Tuttu arkkitehti sovitteli toimivuutta sen
verran, ettäö
rakennuspiirtäjälle jäi vain
puhtaaksipiirtäminen.
Nanomillein miestä mitattiin
rakennustyössäkin. Illat ja viikonloput
rakennuksella, päivällä ansiotyössä.
Henkinen ja fyysinen väsymys vähenivät
silti ajan lisääntyessä., sillä kun
keskittää kaiken energiansa käsillä
olevaan työhön, menneisyys ja tulevaisuus,
aika ja paikka lakkaavat
olemasta: ihminen sulautuu yhdeksi
tekemänsä työn kanssa. Tuttu tarina
luovan työn tekijöille.
Erityisesti Saloheimo kiittelee avovaimin
työtä. - Pelisäännöt
tehtiin selväksi heti alussa: mä hoidan
rakentamisen ja avovaimo kodin
huollon. Se, ettei tarvitse enää päivän
päälle laittaa ruokaa tai siivota on
ihan yhtä tärkeä juttu kuin naulan
lyöminen seinään.Meillekin rakentaminen
oli kyllä parisyuhdetesti, mutta
myönteisessä merkityksessä. Molemmat
siinä
kasvoi tahollaan niin, että syntyi entistä
vahvempi yhteen kuuluvuuden
tunne.
Kun kesällä 2005 Tuusulan kunnan
rakennustarkastaja löi leimansa
papereihin, talon käyttöönottotarkastus
oli tehty ja talo hyväksi havaittu.
Perhe Saloheimo muutti uuteen kotiin.
Entä nyt, talollinen Juho Saloheimo?
- Töitä riittää, mutta ensin tehdään
huonekalut - omin käsin.
Pitihän se arvata!
.
|
| |
Jouluasetelmien valmistus alkaa
jo syyskuussa
Leni Raita
Sipulikukkien
”huijaaminen” kukkimaan keskellä
talvea, eli ammattikielellä
”hyötö” aloitetaan hyvissä ajoin
syksyllä. ”Esikäsitellyt sipulit
tuodaan Suomeen Hollannista ja hyötö
aloitetaan sesongin mukaan joko keväällä
pääsiäisen jälkeen tai
elo-syyskuussa” kertoo hortonomi Arja
Anttila. Anttila on opintojensa aikana
itsekin työskennellyt kauppapuutarhassa,
jossa kerralla saatettiin hyötää jopa
puoli miljoonaa sipulia jouluksi.
Sipulit istutetaan
hiekkaiseen multaan ja laitetaan kylmään,
n. +5°-+10°:een useaksi viikoksi.
Kylmäkausi kestää noin 10-20 viikkoa,
jonka jälkeen sipulit tuodaan vähitellen
lämpimämpään. Sipuleita voi laittaa
hyötymään tarpeen mukaan porrastetusti,
jolloin tuoreita kukkia on saatavissa
pidemän aikaa. Kylmä hidastaa kukkien
vanhentumista ja lämpimässä paikassa kukat
nousevat esiin noin kolmessa-neljässä
viikossa. ”Nupuillaan olevista
hyasinteista lähtee jo kylmiössä
uskomattoman huumaava tuoksu, vaikka
hyasintti on tunnetusti voimakastuoksuinen
valmiina, on melko yllättävää miten
voimakkaasti ne tuoksuvat jo ollessaan
kehitysasteella.” kertoo Anttila.
Tunnetuimmat jouluksi
hyödettävät kukat ovat hyasintti,
amaryllis, tasetti ja krookus, joista
amarylliksen saa nopeasti hyödettyä
jouluksi vielä marraskuussakin. Anttila
suosittelee kokeilemaan jouluasetelmien
tekemistä itse. ”Hyvistä
kukkakaupoista voi ostaa valmiiksi
hyödettyjä sipuleita, joissa on pienet
kukkien alut. Jouluksi olen tehnyt niistä
asetelmia istuttamalla ne asetille ja
lisäämällä sammalta mullan peitoksi sekä
koristelemalla niitä esimerkiksi kivillä,
kynttilöillä ja oksilla. Jokamiehenoikeus
ei sisällä sammalen keruuta, joten
asetelmien tekoa varten on pyydettävä
maanomistajalta lupa sammalen keräämiseen
ja oksien katkomiseen” muistuttaa
Anttila.
Kuva:Valokuva
hymyilevästä Arjasta sanomalehdillä
peitetyn pöydän takaa jonka päällä on
vati, multaa, oksia, sammalta ja kukkia.
Kuvateksti:”Nupuillaan
olevista hyasinteista lähtee jo
kehitysasteella uskomattoman huumaava
tuoksu”
Infolaatikko:
Joulukukkien hyötö
onnistuu kotonakin. Valitse kaupasta valmiita
joulukukkasipuleita, jotka on valmiiksi
esikäsiteltyjä. Istuta sipuli 2/3 syvyyteen
hiekkaisaan multaan ja vie kylmään n.
+5°:een kymmeneksi viikoksi. Sipulien multaa
kastellaan varovasti hyödön aikana. Siirrä
sipulit vähitellen lämpimämpään ja
lopulta lämpimään, valoisaan paikkaan
jossa kukat avautuvat.
Asetelmia varten varataan
reunallinen vati johon laitetaan multaa ja
sipulit, lopuksi multakerros peitetään
sammaleella tai esimerkiksi lasihelmillä.
Asetelman voi koristella kävyillä, oksilla,
pähkinöillä, havuilla, jäkälällä,
ruseteilla tai kynttilöillä. Kynttilöitä
käytettäessä tulee muistaa että koristeet
eivät osu lähelle liekkiä ja kynttilää
ei jätetä palamaan vahtimatta.
.
|
| |
Haastateltavana:
Aimo Kuoppa-aho
Teksti ja kuva: Tiina
Huuskonen
Esitin
Järvenpään Työttömien Tuvan
toiminnanohjaajalle muutamia kysymyksiä
60-vuotissyntymäpäivien alla, näin Aimo
vastasi:
Kertoisitko ensin, koska
ja missä päin olet syntynyt?
Synnyin 30.12.1945 Etelä-Pohjanmaalla
pienessä Lehtimäen pitäjässä, kolmen
heimon rajamailla, lähellä Keski-Suomea ja
Hämettä.
Millainen
oli lapsuudenkotisi ja -perheesi?
Perheeseeni kuului vanhempien lisäksi
kuuden lapsen pesue. Asuimme luonnon
keskellä, järven rannalla, vapaana kuin
taivaan linnut.
Jotain
kouluvuosistasi?
Elimme lapsuusvuosinani vielä
kansakouluaikaa. Kouluni oli kilometrin
päässä metsäpolun takana. Metsä oli
täynnä kaikkea
mielenkiintoista…koulumatkaan kului
usein enemmän aikaa kuin koulutunteja oli.
 |
|
Mikä Sinusta piti tulla
isona… ja mikä Sinusta
sitten tuli?
Pienen maatilan poikana minulle
oli itsestään selvää, että
leipä piti hankkia muualta, ja
jollain muulla tavoin kuin mitä
pikkupaikkakunta tarjosi.
Ammatinvalintaohjauksen
mukaisesti hakeuduin
kirjapainoalalle, ja valmistuin
Jyväskylän ammattikoulusta
käsinlatojaksi. Silloin
ilmoitettiin joka sunnuntain
Helsingin Sanomissa 10-20 paikkaa
käsinlatojille. Mutta
kirjapainoalan tekninen muutos
oli poikkeuksellisen raju:
parinkymmenen vuoden kuluttua
tiesin Suomessa olevan vain yhden
käsinlatojan, senkin Turun
käsityöläismuseossa
näytöksenomaisesti
turistiaikana.
|
| Aimo työssä |
|
|
Sen jälkeen on ammattini
vaihtunut useaan otteeseen. Olen tehnyt
kirjapainoissa ja mainostoimistoissa kaikkia
prosessin alkuvaiheen töitä aina
painotuotteen suunnittelu- ja
ideointivaiheesta kirjapainon painolevyn
tekemiseen saakka. Sitten kun olin” ihan
iso”, teki silloinen työnantajani
konkurssin ja aloitin vapaaehtoistoimintani
täällä Tuvalla, eli vuonna 1997.
Toiminnanohjaajaksi minut palkattiin vuonna
1998.
Miten asut
nyt?
Asun mukavassa, pienen luhtitalon
kaksiossa Vuoritiellä vaimoni kanssa.
Missä ja
miten asuisit, jos et Järvenpäässä?
Jollen asuisi Järvenpäässä, haluaisin
asua jossain muussa suomalaisessa
pikkukaupungissa. Ne ovat inhimillisiä ja
ihmisläheisiä paikkoja, eikä luontokaan
ole kaukana.
Mainitse 3
asiaa, jotka saavat Sinut hyvälle tuulelle
-lapsen avoin, iloinen ja vilpitön hymy
ja nauru
-linnunlaulu
-hellä halaus
Mainitse 3
asiaa, jotka saavat Sinut huonolle tuulelle
-ihmisten välinpitämättömyys
-ihmisten ahneus
-turhasta mököttävät kiukkupussit
Mikä on
parasta kotikaupungissasi?
Parasta kotikaupungissani on tietysti se,
että täällä on koti ja työpaikka.
Rantapuisto ja kävelykatu ovat myös mukavia
asioita.
Mitä haluaisit muuttaa
kotikaupungissasi?
Haluaisin terveydenhoitoasiat ja
vanhustenhoitotilanteen kuntoon.
Mikä on
parasta Suomessa?
Olla suomalainen.
Mitä
haluaisit muuttaa Suomessa?
Suomi pitää muuttaa lämpimään
Välimeren rannalle!
Mikä on mieleenpainuvin
asia, mitä Sinulle on tapahtunut?
Mieleenpainuvin tapahtuma elämässäni on
ollut kävellä ulos synnytyslaitokselta
esikoispoika sylissä.
Mikä on
suurin vielä toteuttamaton unelmasi?
Vielä toteuttamaton unelmani on
päästä terveenä riittävän kokoiselle ja
mittaiselle eläkkeelle.
* * *
Juttutorin
toimittaja kiittää haastattelusta, ja
toivottaa Aimolle oikein mukavaa tulevaa
syntymäpäivää, sekä kaikkea hyvää
seuraavalle kuudellekymmenelle vuodelle !!!
.
|
| |
|